Full Gospel for All Nations - word of life Israel

Antisemitismi kieltäytyy kuolemasta. Samaan aikaan kun muistamme holokaustia, juutalaisviha nousee Euroopassa vaarallisiin mittoihin. Jos Eurooppa jättää ilmiön jatkossakin huomioimatta, se tulee koitumaan sen omaksi tuhoksi.

Eilen oli kansainvälinen vainojen uhrien muistopäivä, ja tätä YK:n asettamaa päivää vietettiin monissa maissa ympäri maailmaa. Jotkut maista, joiden juutalaisväestö tuhottiin 65 vuotta sitten, saivat vieraikseen korkea-arvoisia israelilaisia, jotka osallistuivat muistoseremonioihin. Pääministeri Netanyahu vieraili Puolassa ja Auschwitzin kuolemanleirillä, presidentti Peres kävi Saksan parlamentissa Bonnissa, ulkoministeri Lieberman matkusti Budapestiin, ja varaulkoministeri Danny Ayalon Bratislavaan.

Samaan aikaan Jewish Agencyn puheenjohtajan, Natan Sharanskyn esittämä raportti paljasti, että antisemitismi on saavuttanut korkeimman tason sitten toisen maailmansodan. Hyökkäykset ovat lisääntyneet määrältään ja tulleet vakavemmiksi. Lisäksi mediassa on ollut antisemitististen tapausten kampanja, jonka viimeisin esimerkki on väite, että juutalaiset harjoittaisivat elinkauppaa Haitin katastrofin yhteydessä.

Maanantaisessa puheessaan Jerusalemin holokaustimuseossa Yad Vashemissa Netanyahu viittasi kasvavaan antisemitismiin: “Keskuudessamme on uudenlaista juutalaisvihaa. Jälleen vaaditaan juutalaisvaltion tuhoa... Nyt testataan, asettuuko [kansainvälinen yhteisö] vastustamaan totuutta, todisteita pahuudesta, massamurhan suunnittelusta.“ Yhdistäen museon näyttelyn nykytodellisuuteen pääministeri lisäsi lyhyesti: “Maailmassa on pahuutta; jollei sitä pysäytetä, se laajenee.”

Kommentti:
Israelilaisia ja niitä, jotka varoittavat antisemitismin noususta, syytetään usein siitä, että he käyttävät käsitettä Israelin vihollisten hiljentämiseen. Tosiasiat ovat jälleen kaikkien nähtävillä. Juutalaiset, jotka käyttävät pukeutumisessaan esineitä, joista heidät tunnistaa juutalaisiksi, eivät ole enää turvassa Länsi-Euroopan kaduilla. Synagogat, kulttuurikeskukset ja Israelin suurlähetystöt tarvitsevat suojelua 24/7. Israelin edustajat, jotka osallistuvat julkisiin tilaisuuksiin, tarvitsevat henkivartijoita, ja yleisö joudutaan usein tarkastamaan, ennen kuin se päästetään sisään. Muistetaan, että nyt on kyse Euroopasta; valistuneesta, suvaitsevaisesta ja rauhanomaisesta Euroopasta, oikeuden ja moraalin valvojasta - Tai niin me tahtoisimme ajatella.

Totta on, että joissakin juutalaisia vastaan esitetyissä väitteissä ei ole kyse sellaisesta, mitä tulisi nimittää antisemitismin purkaukseksi. Mutta suurin ongelma ei ole sanan liiallinen käyttö, vaan ilmiön kieltäminen. Lisäksi, vaikka voitaisiin todeta, kuten todetaan ruotsalaiskirjoittaja Donald Boströmistä - joka kirjoitti pahamaineisen artikkelin Israelin sotilaiden väitetystä elinkauppabisneksestä - että Boström ei ole antisemiitti, niin tuollaisen materiaalin kirjoittaminen on leikkiä pimeiden voimien kanssa. Sen kaltaisella materiaalilla on valtava antisemitistinen potentiaali, joka ilmenee traagisesti Euroopan katujen päivittäisessä elämässä. Niiden, jotka tuottavat kaasua ja tulitikkuja, ei tulisi yllättyä, kun he näkevät liekkejä.

Kun holokausti etääntyy meistä yhä kauemmas, historiallisesti ja henkisesti, ja kun yhä elossa olevien selviytyjien määrä vähenee nopeasti, niin uusi antisemitismi keräilee voimiaan. Eurooppalaisten poliitikkojen, journalistien ja akateemikkojen tulisi vakavissaan katsoa peiliin ja astua voimakkaasti tällaista vihaa vastaan, ennen kuin siitä tulee jälleen hallitsematonta. Nykyään juutalaisilla on suojapaikka ja puolustus, Israelin valtio. Tämä on valtava ero menneeseen, ja suhteellisen pieni juutalaisten määrä Euroopassa on toinen. Mutta Euroopan tulee osaltaan puhdistaa mantereensa jutalaisvihasta. Se on sen vastuu, sen moraalinen aloite - mikäli se tahtoo välttää oman moraalisen rappionsa ja hajoamisensa.

Sotilaat joka puolelta maailmaa saapuvat Israeliin oppimaan kaupunkitaistelua. Miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että Israelin sodankäynti Gazassa tuomitaan kansainvälisesti?

Sitä on jatkunut jo joidenkin vuosien ajan, mutta viimeaikoina yhä useammat maat ovat lähettäneet sotilaitaan oppimaan Israelilta, miten kaupunkiolosuhteissa tulisi taistella. Voidakseen palvella kasvavaa määrää ryhmiä eri puolilta maailmaa Israelin puolustusvoimat (IDF) on perustanut erityisosaston nimeltä ulkomaalaisten koulutusjaosto (FTB).

FTB:tä johtava everstiluutnantti Tal Lazarus sanoo, että Israelin kokemus kaupunkitaistelusta on tuottanut IDF:lle ammattitaidon, jota kaivataan kovasti myös terrorismin vastaisessa taistelussa. Tze'elimin tukikohdassa IDF on rakentanut yksilöllisiä koulutustiloja, joissa israelilaiset ja ulkomaalaiset sotilaat harjoittelevat yhdessä. Sitä pidetään maailman parhaana kouluna tällaiselle koulutukselle. Vuosi 2010 on jo ylibuukattu.

Kun sotilaat ovat päättäneet harjoitusjaksonsa, joka saattaa kestää yhdestä kolmeen viikkoa, heille tarjotaan tutustumiskierrosta Israelissa. “Yritämme esittää heille Israelin tarinan mahdollisimman lyhyessä ajassa,” majuri Limor Lian sanoo ja lisää: “Kun he palaavat maihinsa, he tulevat varmasti tuntemaan meidät läheisemmiksi ja ymmärtämään Israelissa elämisen monimutkaisen todellisuuden, sekä meihin kohdistuvat uhat.”

Kommentti:
Tässä on jotain selvästi pielessä. Emmekö puhu nyt IDF:stä; armeijasta, jota syytetään kansanmurhasta ja joukkotuhosta Gazassa vuosi sitten; armeijasta, joka Goldstonen raportin mukaan kohdisti konfliktin aikaiset hyökkäyksensä tarkoituksella siviileihin; armeijasta, jota syytetään “brutaalista miehityksestä” ja “apartheid-hallinnosta” Juudeassa ja Samariassa (Länsirannalla), ja niin edelleen? Miten tällä ilmeisesti moraalittomalla ja toimimattomalla armeijalla voisi olla mitään opetettavaa kenellekään?

No, tähän saatetaan vastata, että myös kommunistivaltiot tarjosivat palveluksiaan niille, jotka tahtoivat oppia - esimerkiksi 70-luvun terroristiorganisaatioille, kuten PLO:lle. Joten se, että joku tahtoo oppia, ei kerro paljoakaan siitä, mitä opetetaan. Saattaisi olla kyse kauhistuttavan moraalittomista asioista.

Totta, mutta tässä tapauksessa tilanne on toinen: Nyt Yhdysvaltain, Euroopan ja muiden mantereiden demokratiat - maat, jotka ovat allekirjoittaneet ja sitoutuneet seuraamaan sodankäynnin sääntöjä - tulevat Israeliin oppimaan. Emme puhu terroristiorganisaatioista, joille sodankäynnin säännöt ja ihmisarvo ovat kirosanoja. Nämä valtiot tulevat Israeliin, koska ne pitävät sitä esimerkkinä terrorismin vastaisesta taistelusta. Israel on todistetusti menestynyt. Mutta lisäksi he ymmärtävät, että taistellessaan terrorismia vastaan Israel tekee parhaansa, myös onnistuen suuressa määrin, kansainvälisten ja humanitääristen lakien noudattamisessa. Joten samalla kun kansat syyttävät Israelia sotarikoksista kauheimmista, he lähettävät sotilaansa oppimaan Israelin toimintatapoja. Jokin on todellakin pielessä, mutta ei syytetyn puolella.

Perjantai-iltana alkaa pienempi juutalainen juhlapyhä, Tu B'Shvat, tai “Puiden uusi vuosi”. Tämän juhlapyhän aikana on tapana istuttaa puita ja syödä kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, etenkin viikunoita, taateleita, rusinoita ja manteleita. Joka vuosi yli miljoona israelilaista ottaa osaa juutalaisen kansallissäätiön (JNF) Tu B'Shvatina järjestämiin puidenistutustempauksiin.

JNF:n mukaan Israel on maailman ainoa maa, jossa on nyt enemmän puita kuin sata vuotta sitten. Vuonna 1901, jolloin JNF perustettiin, Israelissa oli kaikkiaan vain 14 000 dunamia (yli 1 400 hehtaaria) metsäalaa. Vuoteen 1980 mennessä luku saavutti 556 000 dunamia, ja nykyään Israelilla on 855 663 dunamin metsät. JNF on istuttanut yli 240 miljoonaa puuta olemassaolonsa aikana.

Ympäri Israelia villinä kasvavan mantelipuun kukinta osuu yhteen Tu B'Shvatin kanssa. Siihen ajatukseen pohjaten, että Tu B'Shvat merkitsee luonnon henkiinheräämistä, jota mantelipuun kukoistuskin symbolisoi, monet Israelin suurista instituutioista ovat valinneet kyseisen päivän vihkimiselleen. Jerusalemin heprealaisen yliopiston kulmakivi laskettiin Tu B'Shvatina 1918; Haifan teknillisen korkeakoulun vuoden 1925 Tu B'Shvatina; ja Knessetin Tu B'Shvatina vuonna 1949.

Juutalainen journalisti ja Tsekin kansalainen, Stephan Lux, ryntää sisään Geneven Kansainliiton kokoussaliin. Protestina natsien hallintoa ja Saksassa nousevaa antisemitismiä vastaan hän huutaa: “Tämä on viimeinen isku,” ennen kun hän osoittaa revolverin rintaansa kohti ja tappaa itsensä. Itsemurhaansa edeltävinä päivinä ja kuukausina Lux yrittää vetää maailman huomion siihen, mitä Saksassa tapahtuu, mutta harvat uskovat häntä. Hän jättää jälkeensä Britannian ulkoministeri Sir Anthony Edenille osoitetun kirjeen, jossa hän kuvailee Saksan natsijohtajia sanoin: “henkisesti ja psykologisesti ala-arvoisia, pahaisia rikollisia ja rosvoja, joita leimaavat lähes poikkeuksetta merkit moraalisesta hulluudesta, useimmilla heistä on lisäksi rikosrekisteri tai valoa karttava, pimeä menneisyys. Nämä ovat koeteltuja tosiasioita, Sir Eden, jotka voi helposti dokumentoida satakertaisesti.” Hän varoittaa Sir Edeniä, että “mitä kauhein maailman räjähdys on käsillä, ellei toimeen ryhdytä nyt.”

TUE WORD OF LIFE ISRAELIA
Israel tarvitsee äänen. Virheellisen ja usein yksipuolisen uutisraportoinnin keskellä Israel-raportti puhuu Israelin puolesta. Sinä voit vahvistaa tätä ääntä tukemalla Israel-raportin päämäärää, objektiivisen ja totuudenmukaisen informaation levittämistä Israelista käsin.

Israel-raportin uutiset ovat vapaasti kopioitavissa. Ole hyvä ja ilmoita silloin lähteeksi: "Word of Life Israel"
Ulkopuolisista lähteistä peräisin olevat uutiset ja siteeraukset eivät välttämättä edusta Word of Life Israelin mielipidettä.